Eläinterapiaa?

Kylläpä on kaks ja puol viikkoa hurahtanut nopeasti työharjoittelussa. Osa teistä, jotka seuraavat mua Instagramissa, onkin varmaan jo huomannut mun feedin eläinkuva ja - videospämmäyksen. Edessä on siis luvassa lähes 2 kuukautta työharjoittelua lemmikkieläinliike Faunattaressa!




Osana Kiipulan ammatillista kuntoutusta (mistä olen kertonut enemmän tässä postauksessa) ovat työharjoittelut, joita mulla on kaksi. Miten päädyin siis Faunattareen?

Itse asiassa olin ostoksilla lähimmäisessä Faunattaressamme Myyrmannissa. Tuona päivänä olo ei ollut mitenkään kovin hemiaseva: väsytti ja mieliala oli aika maassa. Tukka oli löysällä ponnarilla ja naama meikittä. Onneksi talvitakki oli sentään siisti ja kaulaliina värikäs, niin ei ihan maailmanlopunmenoa ollut. :D

Kassalla maksaessani päätin kysäistä asiakaspalvelijalta, että millainen koulutustausta hänellä on ja kuinka he ottavat harjoittelijoita liikkeeseensä. Kassaneiti esittäytyikin olevansa itse kauppias ja kertoi lyhyesti taustastaan sekä siitä, että millainen käytäntö heillä on harjoittelijoidensa suhteen. Surukseni sain kuulla, että he yleisesti ottavat harjoitteluun vain eläintenhoitajaopiskelijoita, jotta tietämys eläimistä olisi edes jollain tasolla, minkä toki ymmärrän. Kauppias kuitenkin suositteli lähettämään hänelle hakemuksen ja CV:n sähköpostitse.

Oli todella hilkulla, etten lähettänyt hakemusta ollenkaan, koska en ollut opiskellut alaa, vaikka eläimet lähellä sydäntä ovatkin. Kiipulassa ryhmässä sain kuitenkin hieman rohkaisua ja päädyin tekemään hakemuksen sekä laittamaan sen kauppiaalle eteenpäin. Jo seuraavana päivänä he ilmoittivat, että ottaisivat minut mielellään harjoitteluun. Hihkuin onnesta. :D

Päivä alkaa sillä, että hoidan liikkeen eläimiä. Tsekkaan, että kaikki on hyvin ja asuinympäristö siisti ja hyvässä kunnossa. Katson, että tarjolla on ruokaa ja raikasta juomaa. Sumutan kosteutta vaativat otukset ja terraariot sekä kasvit. Ruokin kaloja ja autan akvaarioiden siivoamisessa (aka lappouksessa. Tää sana oli ja on edelleenkin mulle jostain syystä äärimmäisen vaikea muistaa :D) sekä autan kaikissa hommissa, missä apua tarvitaan. Mua on tietenkin ohjeistettu miten tulee toimia ja apua kysyn aina tarvittaessa. Töiden ohessa opiskelen kaiken mahdollisen, mitä oppia kykenee (Faunattaren nettisivuilla on muuten tosi kattava tietopankki myynnissä olevista eläimistä ja niiden hoidosta :)

Jännittävintä tähän mennessä ovat ehdottomasti olleet käärmeet. Kauppiaan omat Brasilian sateenkaariboat asustavat liikkeessä ja ne ovat noin 1,5-2 metrin pituisia. Mulle kuvailtiin niitä hieman "kiukkuisiksi", mikä saa mut jännittämään joka ikistä päivää, kun sumutan käärmeiden oltavat mukavan kosteiksi. :D Mulle on toki sanottu,että se mitä en halua tehdä, mun ei tarvitse. Mutta mitenkäs sitä mihinkään tottuu, jos ei hieman ylitä rajojaan. :D

Söpöintä ovat olleet leijonanharjaskanivauvat, jotka eivät kovin pitkään ehtineet olla liikkeessä myynnissä. Sen verran söpöjä ja rohkeita tapauksia, että asiakkaat rakastuivat niihin tosi nopeasti, mikä on tietenkin tosi ihana juttu. Harmikseni ehdin kyllä bondaamaan toisen kanivauvan Mulanin kanssa, kunnes aika tuli ja Mulan jatkoi matkaansa uuteen kotiin. Olo oli vähän haikea ja alahuuli väpätti, mutta samalla olin kyllä tosi onnellinen siitä, että Mulan löysi itselleen uuden hyvän kodin.

Äitikani Molla on kauppiaan oma, joka saa melko vapaasti jaloitella takahuoneessa. Vartijakani!
Harjoittelu on mennyt tosi ihanasti ja oon tykännyt jokaisesta päivästä. Työkaverit ovat hauskoja ja samalla huumorilla varustettuja naisia, jotka yhtälailla höpöttävät akvaariokaloille kuin minä. xD

Oon ehkä ensimmäistä kertaa työympäristössä oma itseni ja uskon, että siihen vaikuttaa paljon eläinten kanssa työskentely. Eläinten kanssa oon jotenkin aina ihan vaan sellainen kuin olen. Niille ei tarvitse esittää mitään ja tästä tämän postauksen otsikkokin juurtaa. Ja koska eläimet ovat aika iso osa tota yritystä, niin se fiilis ja "oikea Maiju" on lähes jatkuvasti läsnä tilanteissa.
Myöskään "palkanmaksulle vastinetta"- painetta ei ole, sillä oon harjoittelussa Kiipulan puolesta. Uskallan siis tehdä töitä omien rajojeni ehdolla ja katsoa samalla, että onko tämä Maiju riittävä. Ettei tarvitse olla se, joka painaa tuhatta ja sataa ja saa burn outin kuukaudessa.

Toki vasta parin viikon harjoittelun jälkeen oon vielä varautunut uusien ihmisten kanssa työskennellessä, mutta samalla oon ilonen, että ilmapiiri vaikuttaa niin avoimelta ja ystävälliseltä. Vaikka aristan ja oon hieman omiin oloihini (tai työntekoon) vetäytyvä, niin välillä mun oma huumori on päässyt ponnahtamaan esiin, minkä jälkeen oon ihan itsekin säikähtänyt, että apua heitinköhän nyt liian reteesti juttua tai pitääköhän noi mua ihan outona. :D
Siitäkin tiedän, että töissä on ollut kivaa, sillä työnteon lomassa viheltelen tai lauleskelen lähes jatkuvasti. :D


Harjasgekko Pete on chillikaveri, vaikka näyttää dinosaurukselta. ;)
Degut pesulla
video

Mulan <3
video

Ei kommentteja