Lyhyen psykoterapiani 2. käynti

Mikä on terapiani fokus? Missä pisteessä haluan olla henkisesti ja käytännössä, kun terapia on ohitse? Lyhyen psykoterapian viikottaiset käynnit ovat alkaneet ja nyt kerron terapiani toisesta visiitistä.



Takana on tosiaan vasta kolme käyntiä, joista ensimmäinen käytettiin lähinnä tutustumiseen ja yhteisen sävelen löytämiseen.

Toisella tapaamisella keskusteltiin fokuksesta eli siitä, miten haluaisin asioiden olevan eritavalla sitten puolen vuoden päästä, kun terapia on ohitse. Kun selkeä tavoite on mielessä, niin aihealueiden rajaus terapiakäynneille helpottuu. 

Puhuimme myös asioista, jotka voisivat olla esteenä terapian onnistumiselle. Vaikka selkeä fokus on olemassa, niin terapian onnistumisesta ei voi olla täysin varma, sillä eteen voi tulla asioita, jotka vaikeuttavat etenemistä. Terapeuttini sanoi, että erityisesti lyhytterapiassa mennään melko syvälle melko nopeasti, mikä voi johtaa siihen, että käynnit ovat raskaita ja saattavat avata vanhoja haavoja. Tämä voi johtaa myös siihen, ettei terapiaan olisi halukas menemään, sillä asioiden käsitteleminen on kuluttavaa ja voi tuntea itsensä väärin kohdelluksi jopa itse terapeutin toimesta. Terapiassa on kuitenkin käytävä aina, kun on sovittu, koska psykoterapian tavoite on pitää keskustellut aiheet tuoreena mielessä, jolloin asioita käsittelee myös muulloin kuin tapaamisilla. Jos käyntien väli venyy ja mieli ehtii unohtamaan keskustelun, niin tällöin kyseessä ei ole psykoterapia, vaan lähinnä tukeva vuorovaikutteinen keskusteluterapia. 
Terapeuttini mainitsi erikseen, että matkan varrella halumattomuus keskustella ja tulla käynnille on osa asioiden käsittelemistä ja on ok, jos kaikilla käynneillä ei tapahdu edistystä.

Mikä se mun fokus sitten on?
Keskustelun lomassa selvisi, että suurimmat pelot sosiaalisiin tilanteisiin liittyen ovat: 

  • henkilö tulee vihaiseksi tai suuttuu minulle jostain
  • minua pidetään älyllisesti tyhmänä ja osaamattomana
  • että olen riittämätön, tylsä ja epäkyvykäs ollessani oma itseni
  • "Oikeaa" Maijua ei hyväksytä tai hänestä ei pidetä

Kaikki aiheet liittyvät siis omaan epävarmuuteeni ollessani tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi koulussa luokkakavereiden kesken tai töissä työyhteisössä. Näihin osa-alueisiin keskitymme nyt erityisesti

Pelko olla "oma itseni" on minussa melko vahvana, koska jo lähtökohtana on ajatus, ettei oikeasta Maijusta pidetä tai häntä ei hyväksytä. Tässä kohtaa keskustelua terapeutti kysyi, että "mitä sitten, jos oikeasta Maijusta joku ei pidä? Mitä sitten tapahtuu?". Tällöin tunnen, että olen viallinen ja epätäydellinen. Mietin olenko loukannut henkilöä jotenkin ja voisinko korjata asian. Alan muokkaamaan omaa käyttäytymistäni kyseenalaistamatta toisen henkilön sanomisia, jotta kokisin olevani hyväksytty. Tämä johtaa siihen, että päivän päätteeksi olen ihan loppu roolini suorittamisesta, joka taas johtaa masennukseen ja ahdistukseen.

Noidankehäni




Käynti oli tosi intensiivinen ja aiheutti välillä melkoisia sydämentykytyksiä. Ovathan keskustellut asiat tosi henkilökohtaisia ja kerron niitä melkein tuntemattomalle henkilölle. Käynti oli kuitenkin hyvä ja siitä jäi hyvä fiilis. 

Läpikäydyistä asioista kirjoittaminen tänne blogiin selkeyttää vielä enemmän omaa päätä ja tekee ajatusten sillisalaatista vähän suoraviivaisempaa! :D


Ei kommentteja